34. Hevonen, jonka selkään haluaisin vielä päästä

Tai no, oikeastaan poni. Aloitin tämän haasteen tekemisen kauan sitten, mutta se vähän jäi. Eikä mulla oikeestaan ole edes innostusta tehdä kaikista kohdista, joten teen sitten näin välillä.

Silloin kun aloitin haasteen tekemistä, mietin jo etukäteen vähän mitä vastaisin. Tähän kohtaan sunnittelin, että teen Perniön ponitallin edesmenneestä Rose hevosesta, josta tuli myös melko tärkeä. Kuitenkin marraskuun 20. päivänä Anna lähetti viestin, jossa kertoi Lepuskin Iines ponin kuolleen ohutsuolen kiertymään. Tuntui siltä, kuin sydän olisi jättänyt pari lyöntiä väliin. Vaikka en enään Leppävaarassa käykkään, uutinen oli järkytys. Iines oli vasta 10 vuotias, ja aivan liian nuori ja mahtava kuolemaan.

Vas. Viimeinen estevalmennus / tunti Lepuskissa, oik. 2012 junnujen seuranmestaruusestepronssia

Iines tuli Leppävaaraan muistaakseni 2008. Ihastuin heti sen erikoiseen ja kauniiseen väriin. Tai no, eihän se mitenkään erikoinen ollut, mutta ei tuolla tallilla ollut yhtään samanlaista. Ensimmäisistä ratsastuskerroista en muista paljoakaan. Iineksellä oli haastava laukka: poni oli vielä vähän tasapainoton, minkä takia nostot ja laukan ylläpitämänien oli vaikeaa. Se meni myös helposti etupainoiseksi. Kauroja jaettaessa Iines piti hirveää meteliä, ja sen karsinan edessä oli milloin kukakin karjumassa. Se ei siis silloin ainakaan kuulunut lempiponeihini.

2009, tumma poni ja etupainoisuus

No, menin Iineksellä satunnaisia tunteja, mutten kokenut ponia mitenkään erityiseksi. 2011 kesällä meillä kaikilla oli yhdellä estevalmennustunnilla sellaiset ponit, joilla emme olleet menneet niin paljoa. Minä sain Iineksen. Oli kuuma, ja tunti oli osin aika tuskainen. Poni ei liikkunut kunnolla eteen, ja varsinkin laukannostot ympyrällä tuottivat vaikeuksia. Esteille se kuitenkin heräsi, ja päästiin hyppäämään jotain 85cm? Suhteutetuilla linjoilla meno oli vähän tasapainotonta.

Seuraavaksi menin Iineksellä syys- tai lokakuussa estevalmennuksessa. Tunnista jäi hyvä fiilis, ja ajattelin että voisin alkaa menemään sillä ehkä enemmän, kunhan se vain vapautuisi vakkariksi. Menin ponilla myös viimevuoden jouluratsastuksessa.

Sain Iineksen estevalkkavakkariksi kai maaliskuun lopussa. Aluksi oli vielä aika paljon hakemista ja tottuttelua. Kerkesin treenaamaan pari tuntia, kunnes tulikin jo kisat. Päätin mennä sinne, koska valkoissa oli sujunut aika kivasti. Parissa viimekisoissa Iines oli kieltänyt ulos, mutta se olikin 80cm ja itse menisin 60cm. Ponista huomasi silloin, ettei sitä oikeasti huvittanut hypätä.

 Nyt kisoissa poni oli ihan innoissaan, ja tultiikin 4/11! En ole ikinä ollut oikeastaan uusintaratsastaja, vaan pyrin ennemmin saamaan siistiin radan. Tosin yhdessä kohdassa tein aika hienoin oikasun :---D

Jatkoin Iineksellä, meillä kerkesi olemaan pari tuntia ennen seuranmestaruuksia, joissa menisin luokan 70cm. Sitä edeltävässä valmennuksessa meni ihan superhyvin, poni oli ihan liekeissä ja ihan liiti esteiden yli! Tosin verkassa se oli aika tahmea, parin suuttuneen raipannäpäytyksen jälkeen poni heitti takapäätä ja alkoi sitten vihdoinkin liikkuumaan :D Se otti vähän herneet nenäänsä, tamma... 

Seuranmesaruuksien rata oli mun mielestä aika järkytys. Ohjaus meni vähän niin ja näin ja pari hyppyä  tuli aivan juureen. Onneksi poni pelasti. Aluksi oli epäilyksiä parin erikoisesteen kohdalla, mutta poni hyppäsi kuitenkin rohkeasti. Uusinta oli tyyliarvostelu. Luulin että tultaisiin viimeiseksi, mutta yllätyksekseni oltiinkin kolmansia! Katsoin radan myöhemmin videolta, eikä se näyttänyt siinä yhtään niin pahalta, kuin tuntui (onneksi).

Lentokone :D

Semejen jälkeen oli vielä viimeinen tämän kauden estevalmennus. Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä ilman satulaa, mutta kaikki halusivat hypätä isompia, niin mentiin satuloilla.Tällä viimeisellä tunnilla poni oli ihan mahtava! Hypättiin about 95cm, ja poni ei edes meinannut kieltää. 

Jos olisin jäänyt Leppävaaraan, olin varmasti jatkanut kisauraa Iineksen kanssa. Sain ponista aivan mahtavan kilpailukaverin, ja se opetti paljon. Haluaisin niin mielelläni vielä edes joskus päästä sen selkään, mutta se on tietenkin mahdotonta. Nyt ponilla on parempi olla, ja kaikki jäivät kaipaamaan sitä ♥ Kiitos kaikesta!

Tässä vielä nopeasti tehty kooste, jonka videot ovat suunnilleen aikajärjestyksessä. Kehitystä tapahtui ainakin siinä, että sain ponin liikkumaan aktiivisemmin, jolloin hypyistä tuli sujuvampia.