19. Kysymyspostauksen vastaukset!

Tässä olis, toivottavasti jaksatte katsoa, vaikka aika pitkä tuli :) Pää meinas hajota monta kertää näitä tehdessä, PD lagas enemmän kun koskaan, aikaa meni  4½h vaan näitten kahden pätkän tekemiseen.. Sori sekavuus. Iso KIITOS kaikille kysymyksen laittajille (jouduin jopa karsimaan kun tuli niin monta :D) ja teille yleensäkkin, ootte olleet tosi aktiivisia ja oon saanu joka postaukseen useempia kommentteja! Keep going ♥


Ps. Polle on sitte 95cm eikä 85cm :D


Ja niin noi tippumiset, Nicke oli heti alusta alkaen hermostunut, koska takapäädyn järjestys oli vähän muuttunut ja oli hirrrveen pelottavaa. Puttekin jolla Mia ridas hetken mun kanssa samaa aikaa, oli aika jännittynyt ja pomppi. Menin siis ilman satulaa ja verkkareilla, jotka ei pidä hirveen hyvin. Kävin näyttämässä takapäätyä aina välillä, eikä Nicke suostunut menemään sinne ihan ihan päätyyn. Rapsuttelin kuitenkin aina kun otti askeleen lähemmäs. Meni about 40min ihan ok, aika rennosti aina muuten kuin takapäädyssä. 

Välikäyntien aikana Nicke kiihdytti hirveesti siellä vauhtia, ja mulla alko menee jo vähän hermot. Ohjasin sen taas sitten kattomaan paikkaa. Ekaks säpsähti ja meinas lähteä, käänsin takasin ja sitten se otti jalat ihan kunnolla alleen. Eipä ollut housuissa hirveesti pitoa ja liuin kyljelleen sen viereen. Koitin pitää ohjista kiinni, mutta pääs irti. Tajusin siinä samassa että hei, maneesin ovihan on auki! Oltiin siis ainoita siellä tässä vaiheessa. Nicke alko ravaamaan uralla ovea kohti, ja juoksin varmaan nopeemmin kun ikinä maneesin toisesta päädystä ovelle ettei se pääse lähtemään :D Kävin maasta käsin näyttämällä vielä paikkaa, ja suostu jopa nuuhkimaan yhtä muurilaatikkoa. Hyppäsin reunalta selkään ja ridasin rennoksi, sitten mentiin vielä loppumaasto.

Menosuuntaan meni kiltisti, mutta sittenkun käännyttiin takasin niin takaa tuli joku rekka. Nicke käännähti, pysyin selässä, sitten se teki jonkun hypyn ja käänty uudestaan samaa aikaa jolloin tömähden selälleni soralle. Sain onneksi pidettyä ohjista kiinni! Tallille matkaa ei ollut enään kuin n. 300 metriä ja lähdin sitten taluttamaan, poni steppaili vieressä. Oltiin melkeen päästy risteykseen josta toisesta pääsee nopeamin tallille, kun takaa tuli auto ja Nicke "säikähti" sitä ja hyppäs pystyyn, meinasi päästä irti mutta sain just ja just pidettyä. Ja niin, autothan ei oo ennen olleet mikään ongelma. Vastoin mun normaalia käytöstä, itku ei ollut kaukana. Ei siksi että mua ois sattunut tai että oisin säikähtänyt, vaan turhautumisen vuoksi. Tää oli eka päivä Nickellä menemisen jälkeen kun ei jäänyt hyvä fiilis, aina oon löytänyt jotain positiivista. No, tässä ei auta kun sanoa ittelleen sama kun mitä hoen aina muille: "Jos ei koskaan sattuisi epäonnistumisia, onnistumisetkaan eivät tuntuisi niin hyvältä"

Kuva tältä päivältä, kirjoitan myöhemmin :)

TULITERÄ ♥ 2011