22. Mikä tekee Perniöstä mahtavan leiripaikan?

Nyt on tullut taas aika varailla ensikesälle leiri, ja päätin tehdä tällaisen postauksen jossa kerron vähän lisää Perniöstä! Osa lukijoista tietääkin, että vakioleiripaikkani on Perniön ponitalli, tutummin Perra. Mutta miksi juuri se?

Ensimmäisen kerran kuulin Perrasta kaveriltani, joka oli lukenut ilmoituksen Hevoshullusta ja ehdotti että hei, mennään kokeilemaan tätä paikkaa. Vuonna 2007 koitti siis ensimmäinen leirivuoteni siellä, ja se veikin heti mukanaan! Menisin ehdottomasti ensivuonnakin, mutta rahatilanne ei taida Nickestä johtuen antaa periksi. Yritän kuitenkin päästä keväällä viikonloppuleirille :)

Perniö jakaa vahvasti mielipiteitä puoleen ja toiseen. Osa ihastuu täysin, osa ei niinkään (ja loput päättelevät nettikirjoitusten perusteella). Ponit ja hevoset ovat aivan mahtavia! Melkein kaikki kisaavat aktiivisesti seuratasolla, mutta osa myös aluetasollakin. Itseasiassa  Vaavi, Cacru, Lady, Rikse, Buce ja Sissi ovat kisanneet kansallisissa metristä ylöspäin, joten taitoa ei puutu. Miten sitten kouluratsastus? On totta, että Perra on painottunut enemmän esteisiin, mutta se ei tarkoita etteikö kouluratsastaja viihtyisi paikassa. Nimittäin kaikki hevoset ja ponit osaavat näyttää taitonsa myös koulupuolella jos sitä vain osaa vaatia. Leireillä jaetaan hoitoponit, ja niitä saa toki toivoa. Voit myös ottaa kaverin kanssa yhteisen! Tallissa on lista, josta näkee saako hoitsuasi syötellä. Vaikka ei saisikaan, ei huolta, kuka vaan voi syötellä ketä tahansa listassa olevaa ponia :)

Perran opetuksesta on myös paljon "väittelyitä". Itse arvostan leiripaikassa rentoa meininkiä, eikä minua houkuta hikitreenit kuumana kesäpäivänä. Opetus on kannustavaa, muttei niinkään taitojen hiomista. Tosin esteillä pääsee harppauksin eteenpäin, sillä tehtävät ovat monipuolisia ja omien taitojen mukaan pääsee hyppäämään korkeampiakin, jos vain haluaa. 

Kaikki leirit ovat toiveleirejä, eli saa itse päättää mitä haluaa mennä minäkin päivänä! Se on suuri plussa. Tekeekö mieli viilettää esteiden yli, vääntää koulua, ihastella hienoja maastoja vai onko kentien leikkitunnin paikka? Pieni rajoitus on se, että esteitä saa hypätä vain kerran päivässä, mutta eiköhän se riitä ;) Saat myös toivoa kenellä haluaisit mennä! Yleensä ne toteutuvat, varsinkin jos hevosta/ponia ei toivota niin paljoa. Jos et tunne heppoja, voit sanoa esimerkiksi "pieni ja rauhallinen", tai "reipas ja luotettava hyppääjä", opettaja katsoo sitten sinulle sopivan. Kätevää, eikö totta? :) Vaikka leiriläisiä on paljon, hevoset riittävät hyvin!

Kiva mahdollisuus on itsenäiset tunnit. Voit tuuppailla omaan tahtiin ilman opetusta. Sen voi myös käyttää hyväksi kaverille tunnin pitämiseen, jos sattuu haaveilemaan ratsastuksenopettajan ammatista! Ota vaikka mukaasi vähän kokemattomampi kaveri, ja vie häntä eteenpäin kohti kouluratsastuksen saloja, tai sitten toisinpäin, pyydä jotain kokenutta kaveriasi opettamaan. Varmasti kehittävää molempien kannalta, sen voin todeta itsekin ;) Maastoissa laukataan kovaa, etenkin tallille päin! Sen varmistat ainakin sillä, että toivot reipasta maastoa reippaalla ponilla ja hankkiudut kärkijoukkoihin. Mikä onkaan sen ihanempaa kuin kiitää kiitolaukkaa pitkin metsäteitä, se on melkeinpä unohtumaton kokemus!

Ruoka on kaksi kertaa päivässä, ja todella hyvää. Sitä saa yleensä myös toivoa. Valitettavasti Perrassa ei ole uittomahdollisuutta, mutta uimaan silti pääsee. Ranta on noin kilometrin päässä, ja siellä on ihana käydä viilentymässä ratsatuksen jälkeen. Trampoliineja löytyy, samoin televisio jonne voi kerääntyä iltaisin katsomaan leffoja. On myös saunamahdollisuus, ja tottakai kaksi sisävessaa. Jos haluat suorittaa merkkejä, on myös teoriatunteja, mutta ne eivät ole pakollisia. Nukkumapaikkoina toimivat kartano, linna ja 3 kahden hengen mökkiä. 

Tallilla on myös koira, Pamela, joka on todellinen iso nalle! Joka ilta hevoset ratsastetaan ilman satulaa laitumelle, ja aamulla ne haetaan takaisin. Leirin päätteksi järjestetään leirikisat, jotka yleensä toivotaan esteiksi. Sillon saat itse päättää estekorkeuden, tottakai realistisesti. Jos hyppäät yleensä 50cm, ei ole järkeä mennä 80cm rataa, opettaja kyllä tarpeen tullen muuttelee korkeuksia suuntaan tai toiseen ;D Kaikki saavat ruusukkeet ja todistukset. Tottakai leiriin kuuluu myös leirikaste!

Pamela

Heppojen hakua laitumelta

Vaikka hinta ei olekaan mikään halvin, se on sen arvoinen! Leireillä on aina mahtava yhteishenki, ja siellä viihtyvät kaikenikäiset. Sekin kertoo jo jotain, kun itse olen ollut siellä joka vuonna 11 vuotiaasta 16 vuotiaaksi! Tulipa pitkä postaus, mutta toivottavasti joku sai tästä vinkin. Jos on jotain kysyttävää, kysykää rohkeasti! Esimerkiksi -ah niin ihanassa- Hevostalli.netissä liikkuu ties minkälaista puhetta, vastaan mielelläni herääviin kysymyksiin :) 
Tässä vielä Marin tekemät vuosien 2011 ja 2012 leirivideot, mun kanavalta löytyy myös tänvuoden :) Kivempi varmaan katsoa Youtuben kautta tai koko näytöllä?